Lauantaina oli Hiljan päivä ja blogia ei silloin kirjoitettu. Hiljaisuuden päivä. Suomen luonnonsuojeluliitto ja Kuuloliitto haastoivat suomalaisia viettämään päivän aikana hiljaisen vartin ja sulkemaan sen aikana kännykät ja tarpeettomat meluavat laitteet. Vartin ajaksi voi sytyttää halutessaan merkiksi kynttilän. Hiljaisuuden päivää voi viettää myös hiljentyen sanan ääreen. Tosin lauantaina oli minulla muutenkin aika laiska päivä: terveyskeskuksen vastaanotolla istumista ja poskiontelotulehdukseen lääkityksen saaminen. Jopa alkoi hellittää särky!
Sunnuntaina sitten senkin edestä oli touhua ja menemistä. Aamulla oli messu kirkossa. Oli lähetyspyhä ja koska olen lähetystyön yhdyshenkilö, niin vuorossa oli ehtoollisavustuskin.
Suomen ev.lut kirkossa vietettiin eilen ekumeenista lähetyspyhää. Lähetyspyhän teemana on tänä vuonna Kristus antaa elämän. Lähetyspyhänä kristityt rukoilevat yhdessä Kristuksen maailmanlaajan kirkon lähetys- ja kehitysyhteistyön puolesta. Lähetyspyhä on toteutettu vuodesta 1999 alkaen vuosittain lokakuun toisena viikonvaihteena. Lähetyspyhänä seurakunnat järjestävät muun muassa jumalanpalveluksia, vierailuja ja lähetystilaisuuksia. Lähetyspyhän tausta ja idea on korostaa kristittyjen yhteistä rukousta Kristuksen maailmanlaajan kirkon lähetys- ja kehitysyhteistyön puolesta. Tavoitteena on vahvistaa kristittyjä yhteisessä todistus- ja palvelutehtävässä eri puolilla maailmaa ja innostaa nuoria lähetysvastuuseen.
Iltapäivällä vietimme suvun voimin miehen veljen 75-vuotisjuhlaa sekä hänen vaimonsa 70-vuotisjuhlia yhdellä kertaa. Sukua oli koolla koko miehen sisaruskaarti puolisoineen sekä useiden lapsia perheineen. Oli mukavaa tavata ja tottakai otettiin sisaruksista taas juhlakuvakin. Vanhin on yli kahdeksankymmentä ja nuorinkin jo yli 60-vuotias, joten koskaan ei tiedä, miten jaksetaan ja voidaan koko joukolla kokoontua seuraavan kerran.
Illalla vielä osa veljeksistä puolisoineen pelasi lentopalloa, kuten aina sunnuntai-iltaisin. Juhlasankarikin oli mukana!
Saimme eilen pois pari ämpärillistä suppiksia ja itsellemme miehen veljenpojan valmistaman taulun, jota olimme jo haikailleet pitkään, tosin emme sentään suppiksilla... (Taulu ei ole vielä paikoillaan).
